Suomeksi
In English
På svenskaHistoriaa, taustaa
Kuntoutus on totuttu perinteisesti jäsentämään neljään toimintalohkoon: lääkinnälliseen, ammatilliseen, kasvatukselliseen ja sosiaaliseen kuntoutukseen. Nykypäivänä tämä nelijako ei ole kuitenkaan kovin toimiva, koska usein yksittäisen kuntoutujan palveluprosessi koostuu monenlaisista elementeistä. Nelijako onkin monin tavoin vanhentunut ja se toimii enemmänkin kuntoutuspalvelujen hallinnollisena ja rahoituksellisena jaotteluna.
Sosiaalinen kuntoutus on tässä nelijaossa ollut aina kaikkein ongelmallisin toimintalohko, koska sillä ei ole ollut tähän asti lakisääteistä pohjaa. Sosiaalisen kuntoutuksen käsitteestä ja sen määrittelystä on käyty pitkään keskustelua. Se on jäänyt käsitteenä hieman epämääräiseksi painottuessaan sekä tavoitteisiin että käytännön toimintaan ja palveluihin. Sosiaalisen kuntoutuksen tavoitteena oleva sosiaalinen toimintakyky ja osallisuus voidaan oikeastaan nähdä kattokäsitteenä kaikelle kuntoutukselle.
Vuodesta 2015 sosiaalinen kuntoutus on yksi sosiaalihuoltolain mukaisista palveluista, mikä kytkee sen tiiviisti kuntoutuksen monialaiseen kokonaisuuteen. Tulevaisuudessa kuntoutuksen järjestämistapa on muuttumassa merkittävästi sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenne- ja maakuntauudistuksen myötä.
Tavoitteena on myös toteuttaa kuntoutuksen kokonaisuudistus, jota on suunnittelemassa vuosina 2016-2017 kuntoutuksen uudistamiskomitea. Komitea on työskentelynsä pohjaksi jäsentänyt kuntoutuksen toimintakykykuntoutukseksi (fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen) sekä työelämäkuntoutukseksi.
Tausta-aineistoa sosiaalisesta kuntoutuksesta:
Kuntoutus-lehti. Sosiaalisen kuntoutuksen teemanumero 4/2014.
Tuusa, Matti & Ala-Kauhaluoma, Mika (2014) Selvitys nuorten sosiaalisesta kuntoutuksesta. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 42/2014.
