Suomeksi
In English
På svenskaKäytännön vinkkejä SROI-arviointiin. Osa IV: suhdeluku ja herkkyysanalyysi
Blogisarjassa annetaan vinkkejä SROI-arvioinnin käytännön toteutukseen. Tämä on kirjoituksen neljäs ja viimeinen osa, jossa keskitytään arvioinnin lopputuloksiin. Voit lukea aiemmat osat tästä ja tästä sekä tästä.
Edellisessä kirjoituksessa laskimme joukon esimerkkituotoksia esimerkkitoiminnon eri sidosryhmille. Tulokset ovat, esimerkkinä toimivan kahvilan tavoin, täysin keksittyjä. Kuitenkin myös käytännön SROI-arvioinnissa saattaa joskus olla järkevää edetä yksinkertaisesti laittamalla kaikille asioille vain jokin lukuarvo. Olkoon se vaikka 1 €. Olennaisinta on yhä vain kertoa selkeästi, mistä mikäkin arvo tulee.
Täyttä vaikutuskarttaa ei esitelty aiemmissa osissa, sillä lopullisessa versiossa useat kartan ruudut saattavat jäädä tyhjiksi. Edellisen kirjoituksen tuloksien kanssa se voisi näyttää vaikkapa tältä:
Kolmannessa osassa kerrottiin, mitä syrjäyttäminen tässä yhteydessä tarkoittaa: kyse on siitä määrästä alueen muiden kahviloiden myyntiä, jonka ajatellaan jäävän toteutumatta. Muita vaikutuksia vähentäviä tekijöitä ovat turha panostus, muun toimijan ansiot sekä vaimeneminen.
Turha panostus (englanniksi deadweight) viittaa siihen osaan toiminnalla tavoiteltavasta muutoksesta, joka olisi luultavasti tapahtunut muutenkin. Muun toimijan ansiot (engl. attribution) taas viittaavat nimensä mukaisesti siihen, että jokin toinen toimija on aiheuttanut havaitun muutoksen. Kumpikaan näistä tekijöistä ei ole niin merkittävä kuvitellun esimerkkitapauksemme kannalta. Toinen seikka on, että niiden suuruuden arvioiminen voi olla haastavaa, joten oikaisu tässä kohtaa on sallittua. Vaikuttavuutta vähentävien tekijöiden olemassaolo on kuitenkin hyvä pitää mielessä, ja jos SROI-arviosta kirjoitetaan esimerkiksi raportti, niin turhan panostuksen ja mahdollisten muiden toimijan ansioiden pohtiminen kuuluu asiaan.
Vaimenemisen huomioon ottaminen taas liittyy arvioinnin ajalliseen kestoon. Jos ajatellaan, ettei toiminnan vaikutus katoa arviointijakson aikana, niin vaimeneminen ei ole merkittävä kysymys. Jos taas arvioitaisiin toiminnon vaikutuksia esimerkiksi useamman vuoden jaksolla, niin on tärkeä tietää, kuinka kauan vaikutusten ajatellaan kestävän. Tämä koskee kaikkia sidosryhmiä eikä pelkästään hyötyjä: esimerkiksi kahviloiden kokeman syrjäyttämisvaikutuksen voidaan jollain aikavälillä ajatella vaimenevan.
Kun kaikkien sidosryhmien tulokset on laskettu yhteen, päästään vihdoin laskemaan SROI-suhdeluku. Arvioinnin lopputuloksena syntyvä SROI-suhdeluku on rahamääräinen arvio siitä, kuinka paljon jokin hanke tuottaa ikään kuin suhteessa siihen panostettuun euroon. Suhdelukua on luonnehdittu SROI-arvioinnin suurimmaksi ”houkuttimeksi” kuin myös ”vaaraksi”. Tällä viitataan etenkin siihen, että esimerkiksi rahoittajan kannalta selkeä luku on informatiivinen, mutta se voi kätkeä taakseen paljon asioita, eikä kaikkia asioita saada välttämättä lukuun mukaan. Jätämme tämän keskustelun kuitenkin toistaiseksi.
SROI-suhdeluku lasketaan jakamalla rahamääräistetyt hyödyt kustannuksilla. Esimerkkitaulukossa Arvo-sarakkeen summa jaettaisiin panos-sarakkeen summalla (joka pitäisi toki välissä rahamääräistää) eli rahoituksen määrällä, sillä tässä yhteydessä ei oteta huomioon muita panoksia. Laskentataulukko & -kaava voisivat näyttää vaikka tältä:
”Kappas vaan”, tällainen laskenta tuottaisi positiivisen SROI-luvun: 21 500 €/10 000 € = 2,15. SROI-ajattelun mukaisesti tämä tarkoittaisi, että kahvila tuottaa erilaisia hyötyjä yli kaksinkertaisesti siihen panostettuun euroon nähden. Tarkkaavainen lukija ehkä huomasi, että välissä myös rahoituksen määrä ilmestyi vaikutuskarttaan – ja se on yllättäen pienempi kuin mitä saavutetut hyödyt, tuottaen positiivisen SROI-luvun. Tässä kirjoituksessa ei oteta kantaa siihen, minkä verran kuvatun kaltaisen toiminnan pyörittäminen oikeasti maksaisi, todennäköisesti kustannus olisi enemmän kuin 10 000 € vuodessa.
Ylipäänsä SROI-analyysin lopuksi tulisi erilaisia taustaoletuksia tarkastella ns. herkkyysanalyysin avulla. Herkkyysanalyysissä niin kustanuksia kuin hyötyjäkin voidaan vaihdella, ja katsoa, millainen vaikutus tällä on SROI-suhdelukuun. Yleensä hyvä toimintatapa on tarkastella SROI-luvun herkkyyttä ainakin isoimpien rahamääräisten hyötyjen suhteen. Esimerkkitapauksessamme näin tulisi tehdä ainakin ajatellun sote-menojen puolittumisen suhteen. Tämä oletus ei sikäli ollut aivan hatusta heitetty, että yksinäisistä yli 65-vuotiaista enemmistö kokee terveytensä huonoksi tai melko huonoksi. Se, miten koettu terveydentila heijastuu terveyspalveluiden todelliseen käyttöön, on tietenkin oma kysymyksensä. Hyvä ratkaisu voisi olla esimerkiksi maltillistaa arviota palveluiden käytön vähentymisestä kolmannekseen tai jopa viidennekseen ja katsoa, kuinka tämä vaikuttaa laskennan lopputulokseen.
Joskus voi olla niin, etteivät yhteenlasketut rahamääräistetyt hyödyt yllä kustannusten tasolle ja SROI-suhdeluku jää alle 1:n. Tämä on periaatteessa merkki siitä, ettei toiminta ”tuota” yhtä paljon, kuin mitä siihen tehty rahallinen panostus on ollut. Tilannetta voi tarkastella niin sanotun break even- eli kynnysanalyysin kautta. Tarkastellaan esimerkiksi tilannetta, jossa kahvila jäisi vaikkapa 1000 € ”miinukselle” SROI-mielessä (eli 10 000 €:n rahoitusta vastaan tuotettaisiin vain 9 000 € edestä laskennallisia hyötyjä). Tällöin esimerkiksi jokin aiemmin huomioimatta jätetty sidosryhmä tai vaikeasti rahallistettava hyöty voidaan ottaa lähempään tarkasteluun. Tuhannen euron vajaus tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että sadan muun-ihmisen-kuin-asiakkaan tulisi kokea saavansa toiminnasta ainakin 10 euron suuruinen hyöty, jotta kustannukset ja hyödyt täsmäisivät. Periaatteessa tämä on sama asia, kuin kymmenen lahjoittajaa, jotka kaikki panostavat toimintaan 100 € vuodessa (koska kokevat sen niin arvokkaaksi).
Mutta lahjoituksethan pitäisi laskea yhtälön jakajaan (panoksiin) eikä jaettavaan! Niin alle 1:n olevaa SROI-lukua kuin laskennan aikana tapahtuvia ajatusvirheitä ei tule kuitenkaan säikähtää. Kuvitteellinen lahjoittaja ei tosiaan ole mikään vakiintunut SROI-tekniikka, mutta jätänkin lukijan kotitehtäväksi pohtia, millaisia muita sidosryhmiä toiminnalla voisi olla ja miten heidän saamiaan hyötyjä tulisi rahamääräistää (vastaukset voi laittaa vaikka blogin kommenttikenttään). SROI-prosessin tarkoituksena on kuitenkin ennen kaikkea se, että järjestö oppii omasta toiminnastaan, ei pelkkä suhdeluvun tuijottaminen.
Kirjoittaja
Timo Ilomaki, tutkija
VTM, TtM
Kuntoutussäätiö
