Suomeksi
In English
På svenskaKäytännön vinkkejä SROI-arviointiin. Osa II: Esimerkkitapaus
SROI, Social Return On Investment, on arviointimenetelmä, jonka avulla tuodaan esiin sosiaalisia, terveydellisiä tai ympäristöhyötyjä tavanomaisen taloudellisen arvioinnin rinnalla. SROI soveltuu erityisen hyvin esimerkiksi järjestöjen tekemän työn arviointiin.
Tässä kirjoitussarjassa käydään läpi käytännön seikkoja SROI-arvioinnin toteuttamisessa. Tavoitteena on rohkaista järjestöjä itse kokeilemaan SROI-arvioinnin tekemistä suhteellisen yksinkertaisella tavalla. Periaatteessa hyvä lähtökohta on, että lukija on vähintään pintapuolisesti tutustunut SROI-menetelmään tai jopa Juha Klemelän kirjoittamaan SROI-oppaaseen.
Kuten SROI-oppaassakin kerrotaan, SROI:ta on kahta laatua: arvioivaa ja ennakoivaa. Jos kyse on menneen toiminnan tarkastelusta, kyseessä on arvioiva SROI. Ennakoiva SROI soveltuu hyvin esimerkiksi tulevan toiminnan suunnitteluun. Usein voi olla järkevää aloittaa ennakoivalla SROI:lla, sillä asetelmaa rakennettaessa käy selväksi, millaista tietoa kattavampaa SROI-analyysiä varten tulisi kerätä.
Edellisessä kirjoituksessa kuvattiin enemmänkin arvioivan SROI:n lähtötilannetta ”katsotaan vuosikertomuksesta, mitä on tehty” Tämäkin oli toisaalta yksinkertaistus: usein ei ole niin, että SROI voidaan tehdä pelkästään rahamääräistämällä vuosikertomuksen toimintoja. Pikemminkin SROI vaatii toiminnan tuotosten syvällisempää ymmärrystä. Juuri prosessia pohdittaessa saattaa avautua jokin hyvin olennainen seikka esimerkiksi toiminnan todellisista tavoitteista.
Edellisessä kirjoituksessa otettiin myös lähtökohdaksi, että analyysi perustuu tuotoksille keksittyihin korvikemuuttujiin eli proxyihin. Tämäkin oli oikaisu. Tietenkin jos on käytettävissä suoraan luotettavaa tutkimustietoa, niin tulisi hyödyntää sitä proxyjen sijaan. Joskus, melko usein, täsmälleen arvioinnin kohteena olevan järjestön kaltaista toimintaa kuitenkaan ole tutkittu. Proxyjä voidaan joissain tapauksissa ottaa toisista SROI-arvioinneista tai niiden perusteella kootuista ns. proxy-pankeista. Myös muut arvottamismenetelmät kuin vaihtoehtoiskustannukset voivat tulla kyseeseen. Tällaisia ovat esimerkiksi niin sanotun maksuhalukkuuden selvittäminen sekä erilaiset epäsuorat menetelmät.
Koska SROIt ovat keskenään niin erilaisia, on lopulta paras käsitellä asiaa esimerkin kautta. Mutta ei oteta helppoa esimerkkiä, jotta SROIn erikoislaatuisuus suhteessa tavallisiin kustannus-vaikuttavuus -laskelmiin pääsee paremmin esille. Pohditaan kirjoituksen ensimmäisessä osassa esitettyä ajatusta siitä, mikä on ”ystävien saamisen” arvo. Kuvitellaan järjestö, jonka ensisijainen pyrkimys on vähentää yksinäisyyttä ja luoda yksinäisille ihmisille mahdollisuuksia tavata toisia ihmisiä. Tarkennetaan: järjestöllä voi olla myös muita tavoitteita, mutta oletetaan myös, että järjestö on kiinnostunut vain tämän toiminnan arvioinnista.
Yksinäisyyden vähentäminen on tietysti helpommin kuviteltu kuin tehty, mutta ajatellaan, että keskeinen toiminto tavoitteen saavuttamiseksi on vaikkapa helposti saavutettava kahvila, jossa kahvia ja pullaa myydään ns. ”omakustannehintaan”. Tarkoitus ei ole ”pitchata” tai kehittää järjestöideaa, kuvitellaan, että tämä idea on toteutettu ja toimii. Olkoon järjestöllä myös toinen toiminto, jota ei tarkastella arvioinnissa.
Jos edetään vaihe vaiheelta, tulee ensin tunnistaa sidosryhmät ja konsultoida niitä. Mille kohderyhmille toiminta kohdistuu? Kahvilan asiakkaat ovat ilmeinen ja tärkein sidosryhmä. Koko järjestön sidosryhmiä ovat toisaalta vaikkapa kuvitteelliset rahoittajat 1 ja 2, mutta ajatellaan, että rahoittaja 2 ei rahoita kahvilaa vaan toista toimintoa. Kahvilan sidosryhmäksi voidaan mieltää myös muut kahvilat, sillä toiminnalla on ainakin jokin vaikutus niihin. Kunta, kaupunki tai laajemmin yhteiskunta on myös toiminnan sidosryhmä, sillä hyödyt esimerkiksi juuri yksinäisyyden vähenemisestä voivat kohdistua myös muualle kuin henkilöille itselleen.
Analyysin kannalta voi olla kätevää piirtää kuvio:
Arvioinnin kannalta epäolennaiset sidosryhmät tulee erottaa olennaisista. Rajataan nyt sidosryhmät vain olennaisiin karsimalla kuviota:
Olennaisia sidosryhmiä arvioinnin kannalta ovat siis rahoittaja, järjestön asiakkaat sekä alueen kahvilayrittäjät. SROI-prosessi ei usein etene lineaarisesti, eikä mikään estä päivittämästä kuviota, jos prosessin aikana esimerkiksi käsitys joistain seikoista selkiytyy. Oikaisemisesta voi kuitenkin olla se hyöty, ettei prosessi jää jumiin, sillä käytännön järjestötyössä arvioinnille ei luultavasti ole varattu kovin suurta aikaresurssia.
Toiminnan panokset ovat rahoitusta. Tätä kuvaa nuoli rahoittajasta järjestöön. Useissa SROI-tutkimuksissa myös esimerkiksi vapaaehtoistyö lasketaan panokseksi. Kuinka asian kanssa tulisi menetellä?
Tärkeintä on kertoa avoimesti, mitä asioita on huomioitu niin panoksia kuin tuotoksiakin laskettaessa. Voidaan esimerkiksi ajatella, ettei järjestössä tehtävää vapaaehtoistyötä lasketa panokseksi, koska myöskään vapaaehtoistyön hyötyjä (vapaaehtoistyötä tekevät ihmiset raportoivat monia vapaaehtoistyön positiivisia vaikutuksia) sitä tekeville ei lasketa tuotokseksi. Nyt pitäisi tietenkin kuvata kuvitteellisen järjestön toimintaa tarkemmin, mutta ajatellaan yksinkertaisuuden vuoksi vain, että joku leipoo pullaa ja toiset keittävät kahvia. Panokseksi lasketaan vain toimintaan kohdennettu rahoitus.
Nyt kun panokset ovat selvillä, niin päästään hahmottamaan sitä, mitä esimerkkitapauksen tuotokset ja hyödyt ovat. Jatkamme tästä seuraavassa osassa.
Kirjoittaja
Timo Ilomäki, Tutkija
VTM, TtM
Kuntoutussäätiö
