Suomeksi
In English
På svenskaKäytännön vinkkejä SROI-arviointiin. Osa III: Esimerkkituloksia
Blogisarjassa käydään läpi käytännön haasteita SROI-arvion toteuttamisessa. Tämä on kirjoituksen kolmas osa. Voit lukea aiemmat osat tästä ja tästä
Edellisessä kirjoituksessa jäimme tilanteeseen, jossa kuvitteellisen esimerkkikahvilan sidosryhmät oli kartoitettu ja SROI-arvioinnin panokset olivat selvillä. On siis aika siirtyä katsomaan tuotoksia.
Millaisia hyötyjä kahvilan tärkein sidosryhmä eli sen asiakkaat saavat? Tavalliseen kahvilaan verrattuna tämä kahvila on esimerkiksi hintatasoltaan halvempi ja se on tavalla tai toisella (esim. markkinoinnilla) suunnattu yksinäisille ihmisille. Kohdennettu markkinointi ja ”yksinäisten ihmisten” saaminen liikkeelle on helpommin sanottu kuin tehty, mutta edellisessä kirjoituksessa tehtiin oletus, että toiminta on käynnissä ja sujuu.
Kahvi ja pulla ovat hyödykkeitä jotka tuottavat jo taloustieteilijänkin mielestä hyötyä niiden kuluttajille. Karkeasti ottaen hyötyä on vähintään sen verran, kuin mitä nämä tuotteet maksavat, koska muuten ne jäisivät ostamatta. Mutta ostaisivathan ihmiset kahvinsa ja pullansa muualtakin, nythän alueen kahvilat vain menettävät asiakkaita? Osaltaan näin voi käydäkin, mutta osalle kohderyhmästä kynnys lähteä satunnaiseen kahvilaan voi olla korkea johtuen monenlaisista syistä, joista hintataso ei ole vähämerkityksisin. Kuinka tätä kokonaisuutta tulisi arvioida?
SROI-laskennassa asia voidaan ratkaista niin, että otetaan kahvin ja pullan sijaismuuttujaksi ”oikeiden” kahviloiden hinnat, mutta vähennetään hinnoista järjestön ylläpitämän kahvilan hinnat. Näin saatu erotus voidaan ajatella siksi määräksi ”nettohyötyä”, jonka asiakkaat saavat. Tätä vähennystä kutsutaan syrjäyttämiseksi (termillä viitataan yksityisen kulutuksen syrjäyttämiseen, ei sosiaaliseen huono-osaisuuteen). Oikeastaan tämä ja muut vähennykset tulisi tehdä vasta lopuksi, kun kaikki hyödyt on laskettu yhteen, mutta tässäkin kohtaa pieni oikaisu auttaa hahmottamaan kokonaisuuden paremmin. Lopuksi tehtävässä vaikutuskartassa kirjaus näyttäisi jokseenkin tältä:
Kaikkien mielestä tällainen laskelma ei välttämättä ole mielekäs, sillä kahvilatuotteiden hinnat kattavat asioita kuten työntekijöiden palkat, tilavuokrat jne. Analyysissä kuitenkin ajatellaan, että järjestön ylläpitämän kahvilan olemassaolo ”saa aikaan” tietyn määrän sekä kulutusta että vapaaehtoistyötä, joita ei syntyisi ilman kahvilan tarkoitusta: yksinäiset ihmiset eivät hakeutuisi asiakkaiksi eivätkä vapaaehtoiset (mahdollisesti kohderyhmään kuuluvat, lisäksi esimerkiksi eläkeläiset) vapaaehtoistöihin tavalliseen kahvilaan.
Pelkkä erotus markkinahintaisten ja järjestölähtöisten pullakahvien välillä ei todennäköisesti ole se tekijä, joka tekee toiminnasta SROI-mielessä ”kannattavaa”. Näiden materiaalisten hyötyjen laskeminen on vielä suhteellisen yksinkertaista, mutta SROI:n vahvuudet tulevat paremmin esille siinä kohtaa, kun aletaan sidosryhmien kanssa hahmottamaan sitä, millaista muuta hyötyä toiminta oikeastaan tuottaakaan.
Tästä syystä voi olla järkevää palata aiemmissa kirjoituksissa läpikäytyyn sidosryhmien kartoittamiseen ja konsultointiin. SROI ei ole suoraviivaisesti etenevä prosessi vaan arviota tehdessä myös järjestöt oppivat omasta toiminnastaan. Ei tällä kertaa piirretä uutta kuviota, mutta aiemmissa kirjoituksissa ei esimerkiksi ”huomattu” yhtä keskeistä sidosryhmää: yksinäisten ihmisten läheisiä (perheenjäseniä tai sukulaisia). Millaisen arvon ihmiset ovat valmiita antamaan sille, että heidän esimerkiksi toisessa kaupungissa asuva iäkäs läheisensä ei kokisi itseään yksinäiseksi? Periaatteessa kaikkia arvioinnin kannalta olennaisia sidosryhmiä tulisi konsultoida laskelmaa tehtäessä. Tämä on piirre, joka ehkäpä erottaa SROI:n muista taloudellisen arvioinnin menetelmistä (kuten kustannus-vaikuttavuusanalyysistä tai kustannus-hyötyanalyysistä).
Sidosryhmien haastatteleminen voi kuitenkin olla aikaa vievää ja siksi SROI-arvioinnissa usein turvaudutaankin ulkopuoliseen apuun. Kuinka tässä kohtaa voitaisiin toimia kevyemmin? Ennakoivan SROI:n tapauksessa voidaan tehdä valistuneita arvioita tai suunnitella mahdollisimman helppoja tapoja tiedon keräämiseksi, mutta arvioivan SROI:n kohdalla oikotie on mutkikkaampi. Toisaalta järjestöt ovat jo pitkään toteuttaneet erilaista tiedonkeruuta, joten joskus vastauksia löytyy jo kerätystä tiedosta.
Ajatellaan vaikkapa esimerkkitapauksessamme julkista sektoria sidosryhmänä, jolle toiminnasta seuraava hyöty liittyisi vähentyneisiin terveydenhuoltokuluihin, sillä yksinäisyyteen liittyy korkeampi sairastavuus ja terveyspalveluiden käyttö. Ei esimerkiksi ole tarkoituksenmukaista kartoittaa juuri tämän kahvilan kävijöiden tai juuri tämän järjestön toimintaan osallistuvien terveyspalveluiden käyttöä täsmällisesti (siitä huolimatta, että se teknisesti voisikin olla mahdollista). Sen sijaan meillä saattaa olla vaikkapa kahvilan asiakaskyselyyn perustuva tieto, että ainakin kymmenen ihmistä on saanut ainakin yhden hyvän ystävän. Tulkitsemme, että ainakin yksi hyvä ystävä tarkoittaa samaa asiaa, kuin että yksinäisyys vähenee ratkaisevasti, mikä heijastuu moneen asiaan.
Tilastoaineistojen perusteella voidaan yrittää selvittää, miten järjestöjen toimintaan osallistuminen on yhteydessä terveyteen. Ei ole yksiselitteistä vastausta siihen, milloin ulkopuoliseen apuun kannattaa turvautua, mutta julkisia tilastoja tutkimalla voi löytää vastauksia aluksi vaikeisiinkin kysymyksiin. Ja vaikka yksiselitteistä vastausta ei löytyisikään, on avoin raportointi SROI-arvioinnin ydin.
Kaikki on siis hyvin, kunhan oletukset kirjoitetaan auki. Tehdään esimerkiksi oletus, että yksinäisyyden poistaminen puolittaa terveydenhuoltomenot (totuus vaikutuksesta saattaa olla suurempi tai pienempi, mutta vaikutuksen suunta on tämä). Kuntakohtaisista tilastoista selviää, että sosiaali- ja terveydenhuollon tarvevakioidut nettomenot ovat Suomen kunnissa keskimäärin noin 3 100 euroa/asukas. Tämän (pitkähkön, pahoittelut) pohdinnan seurauksena meillä on arvio siitä, mitä yksinäisyyden väheneminen julkiselle sektorille ”tuottaa”: 3100/2 = 1550 €/tapaus.
Kun kaikkien sidosryhmien hyödyt on punnittu, kootaan tiedot vaikutuskarttaan. Alla on jälleen karsittu/muokattu versio, jossa tarkastellaan vaikutuksia vain asiakkaiden, julkisen sektorin ja alueen yrittäjien kannalta.
Arvo-sarake ei ole tummennettu siksi, ettei tässä kohtaa ole olennaista, mitä lukuarvot varsinaisesti ovat. Kuitenkin voidaan esimerkin vuoksi laskea, että yhteensä arvo vuotta kohti olisi 15 500 + 12 * (1000-500) = 21 500 euroa. Seuraavassa osassa katsotaan, millaisen SROI-suhdeluvun tällainen määrä ”hyötyjä” tuottaisi ja miten luku muuttuu, kun erilaisia laskelman taustaoletuksia vaihdetaan.
Kirjoittaja
Timo Ilomäki, tutkija
VTM, TtM
Kuntoutussäätiö
