Voi elämän kevät! Iloa epävarmuuden aikaan

Oma psyykkinen ja sosiaalinen poikkeustilani alkoi pari vuotta sitten, kun jäin sairauslomalle vaikean masennuksen takia. Ehkä koronakevät ei siksi ole ollut minulle kokemuksena raskas. Olin kokenut jo aiemmin ulkopuolelle jäämisen kipua ja onnistunut löytämään voimavaroja itsestäni. Yksi tärkeä osa omaa muutosprosessiani on ollut kokemusasiantuntijakoulutus.

Valmistuin kokemusasiantuntijaksi maaliskuussa, kun koronakevät toden teolla alkoi. Emme voineet juhlistaa valmistumisen hetkeä kakkukahveilla, mutta iloitsimme yhdessä tärkeästä hetkestä verkon välityksellä. Ja pian saimmekin ottaa yhdessä vastaan uuden oppimishaaasteen.

Kukunori ry:n Propellipäät haki maalis-huhtikuun vaihteessa kokemusasiantuntijoilta ehdotuksia, kuinka edistää hyvinvointia verkossa. Kokemusasiantuntijaryhmämme ehdotus Voi elämän kevät! valittiin toteutettavien ehdotusten joukkoon ja toteutimme kokeilun huhtikuussa. Se oli kaikin puolin antoisa kokemus. Kirjoitin konseptista toimintamallin, joka löytyy Propellipäiden verkkosivuilta.

Voi elämän kevät! -toimintamallin tarkoituksena on vahvistaa ilonaiheiden huomaamista arjessa myös haastavan elämäntilanteen keskellä. Tavoitteena on edistää sosiaalista vuorovaikutusta ja vertaistukea verkkoympäristössä. Malli koostuu kahdesta osasta, jotka ovat kuvahaaste sekä kohtaaminen videopuhelun välityksellä.

Kuvahaasteena on ottaa valokuva asiasta, joka tuo itselle iloa, antaa voimia tai saa nauramaan. Kuvaustaitoja ei tarvita, ja kuvan voi ottaa kännykällä. Videopuhelussa jokainen osallistuja saa esitellä yhden ottamansa valokuvan ja kertoa toisille siihen liittyvän tarinan. Kun omasta ilonaiheesta ottaa kuvan ja jakaa sen yhdessä toisten kanssa, ilonaiheet vahvistuvat.
Idea Voi elämän kevät! -malliin lähti omista kokemuksistani. Aloin sairaslomani aikana ottaa kännykällä valokuvia ja kirjoittaa lyhyitä tekstejä. Muistan yhden toukokuun arkipäivän kaksi vuotta sitten, kun lähdin kävelylle Helsingin Kaivopuistoon. Päivä oli helteinen ja taivas kirkas ja pilvetön. Istahdin puistonpenkille meren rantaan ja näin, kuinka kaukaa lähestyi nainen hiljaisella rantatiellä.

Naisella oli yllään kirkkaan pinkki mekko ja suuri lierihattu. Kun hän tuli lähemmäksi, saattoi huomata, kuinka vuosikymmenet olivat painaneet hänen ryhtiään kasaan. Naisen askeleet olivat kuitenkin eloisat ja kevyet. Hänen pinkki mekkonsa hehkui kilpaa meren ja taivaan sinen kanssa. Talletin kuvan naisesta niin verkkokalvoihini kuin puhelimeeni. Muistan, kuinka raskas olo väistyi taemmas ja tunsin pienen hetken ajan iloa.