Työttömyyden stigma

Stigma tarkoittaa ihmiseen liitettyä kielteistä, leimaavaa mielikuvaa. Tämä voi liittyä henkilön taustaan, olemukseen, toimintaan tai sairauteen. Stigmat voivat ilmetä muun muassa ennakkoluuloina, syyllistämisenä tai syrjivänä kohteluna. Usein itse stigma vaikuttaakin ihmisen arkeen haitallisemmin kuin se tila, johon tämä leima on liitetty.

On tyypillistä, ettei stigmoja ylläpitäviä rakenteita ja mekanismeja tunnisteta tai tunnusteta. Tämä on monella tapaa haitallinen ilmiö. Kun yhteiskunnan rakenteet ylläpitävät syrjiviä leimoja eri ihmisryhmiä kohtaan, tästä tavasta ajatella tulee kansan keskuudessa normi.

Kuva on tehty mukaillen STM:n ”*Suosituksia mielenterveyteen, päihdeongelmiin ja riippuvuuteen liittyvän stigman ja syrjinnän tunnistamiseen ja vähentämiseen*” -julkaisun (2023) ”*Stigman eri muodot*” -kuvaa.

Työttömyyteen ja työttömiin henkilöihin liittyy vahvoja stigmoja. Yllä näkyvässä kuvassa on avattuna Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) julkaisussa jaottelemat stigman eri ilmenemismuodot. Näistä jokainen voi päteä työttömään henkilöön.

KT-lehdessä (4/2022) julkaistussa kirjoituksessa tutkija Essi Rovamo avaa stigmojen vaikutuksia yhteiskuntatasolla. Rovamo on tehnyt kolmiluokkaisen jaon, jonka mukaan stigmat aiheuttavat ihmiselle emotionaalista traumaa, eristävät yksilön yhteiskunnasta ja vaikeuttavat ihmisen hoitoon pääsemistä sekä tämän sitoutumista siihen. Nämä kaikki elementit vaikuttavat haitallisesti yksilön kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja lisäävät tämän syrjäytymisriskiä. Sen lisäksi stigmat vaikuttavat negatiivisesti yhteiskuntatasolla esimerkiksi kasvattamalla sairaanhoidon kustannuksia ja lisäämällä työttömyyttä sekä äärimmäisissä tapauksissa jopa kuolleisuutta.

Kuinka työtön nähdään?

Työttömyys on yhteiskunnassamme epätoivottu tila. Tämä kielteinen asenneilmapiiri työttömyyden ympärillä on muovannut ihmisten ajattelua. Työttömyys määrittää työttömän niin yhteiskunnan, yhteisöjen kuin henkilön itsensä silmissä.

Yleinen työttömyyskassa (YTK) ja DrAI-tutkimusyhtiö julkaisivat yhteisen tutkimuksen vuonna 2021, jossa kartoitettiin suomalaisten Twitter-käyttäjien (nyk. X) asenteita työttömiä kohtaan. Tutkimuksessa analysoitiin kymmeniätuhansia Twitter-julkaisuja vuosilta 2006-2021. Aineiston mukaan jopa 41 prosenttia kirjoittajista piti työttömyyttä ihmisen omana vikana. Kieli, jolla työttömistä puhuttiin sosiaalisen median julkaisuissa, oli syrjivää ja toiseuttavaa. Negatiivisen aggressiivisen sävyyn kirjoitetuissa julkaisuissa työttömyys liitettiin myös maahanmuuttajuuteen ja sosiaalitukien väärinkäyttöön.

Työttömistä henkilöistä luodut kielteiset mielikuvat ovat perusteettomia. Esimerkiksi lamojen ja koronakriisin olisi ollut syytä muistuttaa meille jokaiselle, kuinka kuka tahansa voi jäädä työttömäksi ilman omaa syytään. Sosiaalisen median kommenttikentät antavat todella vääristyneen ja polarisoituneen kuvan todellisuudesta.

Työttömyyteen ja työttömiin henkilöihin liitetyt mielikuvat ovat etenkin sosiaalisen median keskusteluissa hyvin polarisoituneita ja perusteettoman negatiivisia.

Moni työtön on esimerkiksi osa-aikatöissä tai työskentelee vähennetyllä työajalla. Osa tekee työtä kevytyrittäjänä. Lomautettu ei välttämättä miellä itseään työttömäksi, sillä tietää työpaikan odottavan, kun tilanne paranee.

Vääristyneet mielikuvat eivät pidä paikkaansa myöskään kokoaikaisesti työttömiä ajatellessa. Työtön työnhakija työskentelee päivittäin tulevaisuutensa eteen. Se on raskasta, pitkäjänteistä ja vaativaa työtä, jossa itsensä on pistettävä likoon jatkuvasti. Henkilö kokee pettymyksiä, punnitsee omia tavoitteitaan ja arvioi omaa osaamistaan aivan toisella tapaa kuin työssä käyvänä.

Kuntouttavassa työtoiminnassa kohtaa päivittäin pitkäaikaistyöttömiä henkilöitä, joilla on aivan valtavan vahvaa ammatillista osaamista ja hyvät työelämätaidot. Työttömyys ei ole ollut oma valinta, vaan esimerkiksi heikentynyt terveydentila tai mielenterveyden haasteet ovat nousseet esteeksi uuden työn saamiselle edellisen työsuhteen päätyttyä. Työttömyyden jatkuttua pitkään yhä useammalla on taustallaan myös vaikeita kohtaamisia viranomaistahojen kanssa. Monella on tunne, ettei ole tullut kohdatuksi ja omat tarpeet ja toiveet tulevaisuuden suhteen on pistetty viranomaisen toimesta taka-alalle. Tämä stigmatisoitu kohtelu johtaa työttömän henkilön oman toimijuuden heikentymiseen ja jälleen lisää tämän syrjäytymisriskiä.

Kuntouttavan työtoiminnan asiakkaissa näkee myös sisäistettyä stigmaa, johon liittyy usein voimakas häpeän ja osattomuuden tunne. Tämä näkyy konkreettisesti vetäytymisenä sosiaalisista kontakteista, hoitoon hakeutumisen pitkittämisenä ja heikkona itsetuntona ja -arvostuksena, jonka vuoksi tehtävät saatetaan jättää aloittamatta tai kesken. Toimeen tarttuminen nähdään tarpeettomana, koska henkilön on vaikea, joskus jopa mahdoton uskoa, että hänellä on mahdollisuuksia edistää omia asioitaan parempaan suuntaan.

Ammattilaisen muistilista

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on luonut päihdetyöhön ”Stigman ja syrjinnän vähentäminen sosiaali- ja terveyspalveluissa” -julkaisun. Julkaisu korostaa yhdenvertaisuuden, eettisen kohtaamisen ja syrjimättömän palvelukulttuurin merkitystä kohtaamistyössä. Julkaisun yhteydessä on syrjimättömän ja toipumista edistävän palvelukulttuurin tunnuspiirteiden tarkistuslista, joka on suunnattu päihdepalveluihin. Monet listatuista asioista on sovellettavissa kuitenkin kaikille sosiaalialan kentille.

Ammattilaisena on tärkeää pysähtyä tarkastelemaan omaa työtään ja työyhteisöään. Toteutuvatko esimerkiksi seuraavat stigmoja purkavat elementit omalla työpaikallasi?

Kuulemme asiakkaita ja henkilöstöä ja korjaamme tunnistettuja epäkohtia.
Kehitämme toimintaamme yhdessä asiakkaiden ja kokemusasiantuntijoiden kanssa.
Viestimme palveluistamme eri kanavissa. Viestinnässä huomioidaan kohderyhmät, joiden tavoittamiseen tulee erityisesti panostaa.
Voimme räätälöidä ihmiselle yksilölliset tarpeet huomioivan palvelukokonaisuuden.
Tarjoamme työntekijöille yhdenvertaisuuteen liittyvää koulutusta.
Puutumme leimaavaan tai syrjivään kohteluun, puhetapaan tai viestintään.
Tiedostamme, että ihmisellä voi olla taustallaan epäonnistuneita kohtaamisia ja huonoja palvelukokemuksia ja tehtävämme on luoda uskoa toipumisen mahdollisuuteen.