Suomeksi
In English
På svenskaVarhainen fysioterapeuttinen tutkimus voi ehkäistä selkäkivun pitkittymistä
Markku Paatelman väitöskirjatutkimuksessa arvioitiin fysioterapiassa käytettyjen kliinisten testien luotettavuutta ja sitä, miten luotettavasti näiden testien pohjalta voidaan luokitella selkäkipupotilaat viiteen alaryhmään. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin OMT- ja McKenzie-terapian vaikuttavuutta vertaamalla niitä itsehoito-ohjeistuksen tuloksiin. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat työikäiset varhaisvaiheen selkäkipupotilaat.
Ihmisistä suurin osa, 54 – 80 prosenttia, kokee elinaikanaan selkäkipua. Selkäkivun riskitekijät ovat moninaiset: fyysiset kuormitustekijät, yksilölliset, psykososiaaliset ja psykologiset tekijät vaikuttavat. Vaikka akuutti selkäkipu paranee 90 prosentilla kuuden viikon aikana oireiden alkamisesta, sen uusiutuminen jo vuoden sisällä on yleistä ja 26 37 prosenttia selkäkivuista kärsivistä joutuu sairaslomalle.
Terapian toteutus perustuu kliinisiin testeihin ja haastatteluille, mutta on olemassa lukuisia testejä, joiden herkkyys tai tarkkuus tai molemmat ovat huonoja tai testin tulosten tulkinta on vaikeaa. Alaselkäkipua luokitellaan monella tavalla. Luokittelua on pidetty yhtenä suurimpana haasteena fysioterapiassa. Homogeenisten alaryhmäluokitusten lisäksi käytössä on myös aikaan perustuva luokitus: akuutti/äkillinen (0 6 viikkoa), subakuutti/äkillinen (6 12 viikkoa) ja krooninen/pitkittynyt selkäkipu (yli 12 viikkoa).
Parhaiten kroonikkopotilaat erottuivat verrokeista isometrisen alaselän ekstensiotestin avulla. Tutkimustulokset osoittavat, että yleisesti ottaen selän kliiniset testit ovat hyväksyttävällä tasolla
Alussa selkäkipu väheni kaikissa ryhmissä, mutta itsehoitoryhmässä vähemmän kuin kahdessa terapiaryhmässä. Vuoden aikana sairauspoissaolot terapiaryhmissä vähenivät.
Paatelma M. Varhainen fysioterapeuttinen tutkimus voi ehkäistä selkäkivun pitkittymistä. Fysioterapia 7/2011 (vol.58), 4-9.
