Suoraan sisältöön (paina enter-painiketta)

Työkyvyn arvioinnin lähtökohdaksi diagnoosin sijasta toimintakyky

Sairauslähtöinen näkökulma hukkaa oleellisia toimintakyvyn kohentamisen kontekstuaalisia ja yksilöllisiä mahdollisuuksia. Sairauslähtöisen työkyvyn arvioinnin intressi on dokumentointi etuuksia varten, kun monialaisen on lisäksi työ- ja toimintakyvyn tukeminen.

Lääketieteen koulutuksessa on opetettu, että lääkäri tekee työkyvyn arvion vastaanotollaan havaintojensa ja tutkimustulostensa pohjalta. Diagnoosilähtöinen toimintakykyajattelu ei kuitenkaan riitä, kun sairaudet pitkittyvät ja tulevat monimuotoisiksi. Tarvitaan täydennystä työkyvyn ja sen arvioinnin käsitteisiin ja uusia käytäntöjä monimuotoisten toimintakykyongelmien selvittelyyn.

Tutkimuksessa pyrittiin laadullisen tutkimuksen tapaan ymmärtämään syvemmin työkyvyn arviointia. Esimerkkiasiakkaan avulla kuvattiin tavanomaisen sairauslähtöisen työkyvyn arvioinnin sisältöjä ja eroja verrattuna monialaisella näkökulmalla toteutettuun arviointiin.

Työkyvyn arvioinnin lähtökohdaksi tulisi ottaa diagnoosin sijasta toimintakyky, kirjoittajat päättelevät.

Lähde

Raija Kerätär, Anja Taanila, Kristiina Härkäpää ja Leena Ala-Mursula: Sairauslähtöisestä työ- ja toimintakyvyn arvioinnista monialaiseen arviointimalliin. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim2014;130(5):495-502. Alkuperäistutkimus.


Sisältö päivitetty 07.04.2014

Kommentoi artikkelia