Tarinat mielenterveyskuntoutujien omaisten vertaisryhmässä
Artikkelissa tarkastellaan mielenterveyskuntoutujien omaisten vertaisryhmässä rakentuvia tarinoita ja niihin punoutuvia merkityksiä. Vertaisryhmän esittäytymiskierroksen kertomuksia verrataan jälkikäteen tehtyjen yksilöhaastattelujen vastaaviin kertomuksiin. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan sitä, miten osallistujat viimeisellä ryhmäkerralla arvioivat ryhmän merkitystä ja miten he sitä arvioivat jälkikäteen tehdyssä yksilöhaastattelussa. Analyysissa hyödynnettiin tarinallisen lähestymistavan välineitä. Sekä vertaisryhmässä että yksilöhaastatteluissa tuli esille kaksi erityyppistä tarinaa, joita olivat omaisen tarina ja tulokkaan tarina. Omaisen tarinaa kertovat tuntevat vertaiskulttuurin toimintatavat ja identifioituvat omaisiksi, kun taas ensimmäistä kertaa vertaiskulttuurin piiriin tulevat omaiset kertovat tulokkaan tarinaa, joka rakentuu eri tavalla. Omaisen tarinaa kertoneille ryhmän merkitys näyttäytyy positiivisena muutoksena, kun taas tulokkaan tarinaa kertoneille merkitys on vaikeammin määriteltävissä ja merkitys saattaa olla jopa kielteinen.
Mikäli omaisella ei ole omakohtaista halua osallistua vertaisryhmään hän voi kokea tulleensa lähetetyksi omaisyhdistykseen tai vertaisryhmään. Kolmannem sektorin ja vertaisryhmien idea perustuu vapaaehtoisuuteen, joten julkisen sektorin lähetekäytäntöjä muistuttavien käytäntöjen kanssa tulee olla erityisen varovainen, ettei suosittamista tulkita väärin. Kaiken kaikkiaan vertaisryhmiä ei tulisi ajatella kaikille sopivana ”täsmälääkkeenä”.
Harsu A., Jähi R., Koponen T. ja Männikkö M. Tarinat mielenterveyskuntoutujien omaisten vertaisryhmässä. Janus 18 (2) 2010, 153-169.
Tutustu Janukseen: sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön turkimuksen aikakauslehteen »
Lehti on saatavilla Kuntoutusalan kirjastosta ja tietopalvelusta »