Selkäsairauksista eläköityminen puolittui kymmenessä vuodessa
Länsimaissa selkärangan sairaudet ovat merkittävä terveydellinen ja taloudellinen ongelma. Kustannuksia syntyy taudinmäärityksestä, hoidosta ja kuntoutuksesta. Suurimmat kustannukset aiheutuvat kuitenkin työkyvyttömyydestä ja työstä poissaolosta johtuvista tuotannon menetyksistä.
Ammatillista kuntoutusta kehitetty
Käypä hoito -suosituksissa korostetaan selkäkuntoutujien toimintakyvyn ylläpitämistä.
Työkyvyttömyyseläkkeiden vähentämiseksi on uudistettu lainsäädäntöä ja kehitetty ammatillista kuntoutusta.
Eläkkeelle siirtyneiden selkäpotilaiden määrä puolittui
Vuosien 19902010 aikana kaikkiaan 85 000 henkilöä jäi selkäsairauden
takia työkyvyttömyyseläkkeelle. Ajanjaksosta 19901994 ajanjaksoon 20002005 eläkkeelle siirtyneiden
määrä puolittui. Eniten vähenivät selkärangan rappeumasairauksien perusteella ja yli 55-vuotiaille myönnetyt eläkkeet.
Selkäsairauksien takia myönnettyjen työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on siis merkittävästi vähentynyt Suomessa vuosina 19902010. Tähän kehitykseen ovat todennäköisesti vaikuttaneet enemmän lainsäädännön muutokset kuin terveydenhuollon toimenpiteet, tutkijat päättelevät.
Eläketurvakeskuksen rekisteristä kerättiin tiedot kaikista selkäsairauksien takia
myönnetyistä työkyvyttömyyseläkkeistä Suomessa vuosina 19902010. Tietoja tarkasteltiin
päädiagnoosin, sukupuolen ja ikäryhmän sekä eläkepäätöksen ajankohdan mukaan.
Lähde
Timo Pohjolainen, Tom Asklöf, Hannu Kautiainen, Maija Haanpää, Salme Järvenpää, Ilkka Kiviranta: Selkäsairauksista johtuva eläkkeelle siirtyminen puolittui 1990-2010. Suomen lääkärilehti 2014, 69, no. 1-2, 42-47.