Suomeksi
In English
På svenskaSairauspoissaoloissa suuria sosioekonomisia eroja
Alemmilla toimihenkilöillä oli puolestaan toistuvia lyhyitä sairauspoissaoloja muita enemmän, kun taas työntekijöillä poissaoloajat olivat pidempiä. Alempien toimihenkilöiden ero muihin sosioekonomisiin ryhmiin on myös kasvanut.
Tutkimuksessa tarkasteltiin sairauspoissaolojen sosioekonomisten erojen muutosta Helsingin kaupungin henkilöstön keskuudessa vuosina 20022013.
Pitkissä sairauspoissaoloissa sosioekonomiset erot ovat kaventuneet sekä naisilla että miehillä. Sosioekonomiset erot ovat kuitenkin edelleen selkeät ja suhteellisesti tarkasteltuna miehillä suuremmat.
Avainasemassa työolot ja terveyskäyttäytyminen
Sairauspoissaolojen sosioekonomisten erojen kaventaminen vaatii toimenpiteiden kohdentamista ensisijaisesti alempien sosioekonomistenryhmien fyysisten työolojen parantamiseen (kuten apuvälineet, ergonomian opetus, koulutus), terveyskäyttäytymisen edistämiseen (kuten alkoholi, tupakka, ylipaino) sekä myös psykososiaalisten työolojen kohentamiseen.
Työterveyshuollon ennaltaehkäisevien toimenpiteiden hyödyntäminen on tärkeää sairauspoissaolojen vähentämisessä.
Varhaisen tuen malli ja työkykyarviointi tarpeen
Varhaisen tuen mallin mukaisesti tulisi toistuviin sairauspoissaoloihin ja työnantajakohtaisesti sovitun sairauspoissaolopäivien lukumäärän ylityksistä välittömästi keskustella. Oireilevien työntekijöiden kohdalla työterveyshuollossa toteutettavaa työkykyarviointia olisi hyvä hyödyntää herkästi terveydentilan ja työn yhteensopivuuden selvittämiseksi.
Työyhteisössä ilmeneviin toistuviin sairauspoissaoloihin olisi syytä puuttua myös työyhteisötasolla. Aikaisempien tutkimusten mukaan hyvä työilmapiiri voi vähentää sairauspoissaoloja.
Lähde
Hilla Sumanen, Kustaa Piha, Olli Pietiläinen, Jouni Lahti, Eero Lahelma, Ossi Rahkonen: Sosioekonomiset erot Helsingin kaupungin henkilöstön sairauspoissaoloissa vuosina 2002-2013. Suomen Lääkärilehti 3-4/2015:139 – 145
