Suomeksi
In English
På svenskaRikostaustaisten nuorten aikuisten koulutus, ohjaus ja kuntoutus
Kristiina Brunila tarkastelee Nuorisotutkimus-lehden artikkelissaan julkisrahoitteisina projekteina toteutettavaa koulutusta, ohjausta ja kuntoutusta. Julkisella sektorilla projekteja on pidetty paitsi keinona lisätä toiminnan tehokkuutta myös keskeisenä tapana vastata koulutuksen ja työelämän ulkopuolella elävien nuorten aikuisten ongelmiin. Harvemmin on kuitenkaan kiinnitetty huomiota siihen, kuinka projektimuotoiseen toimintaan liittyvä valta käytännössä toimii ja minkälaisia tekemisen tapoja se tarjoaa nuorille itselleen.
Brunilan tutkimusaineisto koostuu syrjäytymisvaaraan luokiteltuihin ja rikostaustaisiin nuoriin aikuisiin kohdistuvista 30 projektista, jotka toimivat 2000-luvulla ja tarjosivat koulutusta, ohjausta ja kuntoutusta: projektien dokumenteista, niiden tilaisuuksissa tehdyistä havainnoista sekä työntekijöiden ja nuorten haastatteluista. Hän analysoi projektitoimintaan liittyvää valtaa, sen toimintaa ja seurauksia lukutavalla, joka tunnistaa vallan moninaisuuden.
Artikkelissaan Brunila tuo esille, millaisia seurauksia markkinoitumisen ja terapisoitumisen kytköksellä on erityisesti nuorten aikuisten perspektiivistä. Hän näkee projektit kurivallan muotona, jolloin projekti on kuriyhteiskunnan näkökulmasta vankilan jatke. Projektien toimenpiteet rakentuvat markkinoita palvelevien periaatteiden varaan, samalla yhdistäen työskentelyynsä terapeuttisia keskusteluja. Tunnetyöskentely on Brunilasta eräs kontrollivallan muoto. Nuoret aikuiset saattoivat päätyä vankilakierteestä terapisoitumisen armoille.
Käänne projektien yleistymiseen näyttää edustavan uudenlaisia institutionaalisista kiinnikkeistä irtoavaa, ei pelkästään ruumiiseen vaan terapeuttisen käänteen avulla myös mieleen ulottuvaa valtaa. Projektein osallistutaan sopeutuvan ja joustavasti liikkuvan työvoiman muokkaamiseen, minkä on tapahduttava entistä tehokkaammin. Projektitapaistuminen saa nuoret toimimaan halutulla tavalla ohjaamalla tarkkailevan katseen omaan itseensä. He oppivat toistamaan oikein heiltä odotettuja asioita, mutta tämä ei tilastojen valossa näytä mahdollistavan toimenpiteiden lupaamaa integroitumista yhteiskuntaan. Toiminnan markkinoituminen ja terapisoituminen eivät tavoittele ymmärryksen syvenemistä yhteiskunnallisista ongelmista tai kannusta yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Mielentilan kuuluu alistua sitä muokkaaville toimenpiteille ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen sijaan loputtomaan itsen työstämiseen, katsoo Brunila.
Brunila K: Mielentilan markkinoilla: Rikostaustaisten nuorten aikuisten koulutus, ohjaus ja kuntoutus. Nuorisotutkimus. 2011/29 (2): 81-94.
