Perusterveydenhuollon ammattilaiset toivovat lisää tietoa aistivammoista

kuuloliiton-tutkimus.jpg : 235 kB Ikäkuuloisuuden tunnistaminen ja huomioiminen kannustaa ikääntyneitä kuulonkuntoutukseen ja kuulokojeen käyttöön.

Oikea-aikainen tuki ehkäisee ikääntyneen toimintakyvyn laskua ja sosiaalista eristäytymistä.

Kuulokojeen käytön ohjauksessa puutteita

Kyselyn mukaan perusterveydenhuollon ammattilaiset kaipaavat lisää tietoa aistivammoista ja ikäkuuloon liittyvissä asioissa. Vastaajat mainitsivat, ettei heillä tällä hetkellä ole tarvittavaa tietotaitoa tukea ja auttaa ikähuonokuuloista asiakasta.
Vain riittävällä tietotaidolla ammattilaiset voivat tukea ikääntynyttä kuulonkuntoutuksessa, kuulokojeen käytössä ja kommunikoinnissa. Ikäkuuloisuuden tunnistaminen ja huomioiminen kannustaa ikääntyneitä kuulonkuntoutukseen ja kuulokojeen käyttöön. Terveydenhuollon ammattilaiset itse toivoivat koulutusta kuuloasioista ja kuuloyhdistyksien vapaaehtoisten pitämät kuuloinfot olisivat oiva tapa lisätä tietoisuutta.

Sekä perusterveydenhuollon että erikoissairaanhoidon vastaajien mukaan tämänhetkiset haasteet liittyvät kuulokojeen käytön ohjauksen ja seurannan riittämättömyyteen. Erikoissairaanhoidossa ongelmia on myös ammattihenkilöstön mitoituksessa. Ikääntynyt saattaa tarvita pidemmän ajan uuden asian opetteluun, ja jos esimerkiksi kuulokojeen käytön opetukseen ja jälkiseurantaan ei ole riittävästi resursseja, jää kuulokoje usein käyttämättä tai sitä ei osata käyttää lainkaan. Ikääntynyt tarvitsee usein enemmän tukea ja kannustusta uuden asian oppimisessa, jolloin jälkiseurannan merkitys korostuu.

Jatkuva pinnistely kuullakseen mitä ympärillä keskustellaan ja mitä tapahtuu vie paljon voimavaroja ikähuonokuuloiselta ja voi edesauttaa eristäytymistä ja sosiaalisista tapahtumista poisjäämistä. Tämä voi johtaa toimintakyvyn laskuun, kognitiivisiin vaikeuksiin ja masennukseen. Ikähuonokuuloisen kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että kuulon heikkeneminen huomataan ajoissa, jolloin kuulonkuntoutus käynnistyy ajoissa. Kuulonkuntoutuksen järjestämistavoissa on kuntakohtaisia eroja johtuen resursseista, terveydenhuollon kuormituksesta ja olemassa olevista toimintatavoista. Ikääntynyt huonokuuloinen saa maksutta kuulokojeen erikoissairaanhoidosta tai maksusitoumuksella yksityiseltä palveluntuottajalta.

Kuulolähipalvelu tarjoaa vertaistukea ja neuvontaa

Julkinen terveydenhuolto vastaa lääkinnällisestä kuntoutuksesta, joka sisältää apuvälinehuollon. Keskussairaalan kuuloasemalla tai kuulokeskuksessa arvioidaan apuvälineen tarve ja annetaan käyttöön mm. täristimellä varustettuja herätyskelloja tai kommunikaattoreita. Vammaispalvelun kautta kuulovammainen voi saada mm. kuulovammaisen palovaroittimen. Muita kuluja, joita kuulonkuntoutuksesta saattaa aiheutua ovat esimerkiksi poliklinikkamaksut ja kuulokojeen paristoista syntyvät kustannukset.

Monet kuuloyhdistykset tarjoavat kuulolähipalvelua, joka tukee ikääntyneiden huonokuuloisten toimintakykyä ja arjessa selviytymistä. Kuulolähipalveluvastaanotolla saa kädestä pitäen opastusta kuulemisen apuvälineiden käytössä ja huoltamisessa, neuvoja kuuloon liittyvissä kysymyksissä sekä ohjausta muihin kuulonhuollon palveluihin. Perusterveydenhuollon vastaajat tunsivat kuulolähipalvelun heikosti, eivätkä osanneet ohjata asiakkaita kuuloyhdistykseen. Erikoissairaanhoidon vastaajat tuntisivat kuulolähipalvelun hyvin ja ohjasivat asiakkaita kuuloyhdistykseen. Ikääntyvän väestön kasvaessa on ensiarvoisen tärkeää, että kuuloyhdistykset tiedottavat toiminnastaan aktiivisesti erityisesti perusterveydenhuoltoa, jotta sieltä osataan ohjata asiakkaita kuulolähipalveluun.

Terveydenhuollon ammattilaiset pitävät vertaistukea hyödyllisenä ja sieltä toivottiin että paikalliset kuuloyhdistykset tarjoaisivat vertaistukea sekä ikähuonokuuloisille että heidän läheisilleen. Kuulolähipalvelussa tarjotaan vertaistuella tapahtuvaa ohjausta ja neuvontaa, jatkossa tulee kiinnittää huomioita myös ikähuonokuuloisten läheisille suunnattuun vertaistukeen. Ikähuonokuuloisuus vaikuttaa ikääntyneeseen itseensä, mutta myös läheisiin. Läheisten vertaistuki on erilaista kuin ikäkuuloisen ja siksi myös heidän ohjauksestaan ja tuesta on huolehdittava. Ikähuonokuuloinen tarvitsee usein tukea kuulokojeen käyttöön ja pieniin huoltotoimenpiteisiin sekä toimintakykynsä ylläpitämiseen. Läheinen taas tarvitsee yleensä tukea esteettömään kommunikointiin ja suhtautumiseen läheisen huonokuuloisuuteen.

Terveydenhuollossa oli eriäviä näkemyksiä vertaistuen järjestämisestä. Terveysalan ammattilaisten koulutusta vertaistuesta tuleekin lisätä, jotta ymmärrys vertaistuesta ja sen periaatteista lisääntyy. Julkisen sektorin ja kuuloyhdistysten yhteistyö on tulevaisuudessa äärimmäisen tärkeää, koska suurten ikäluokkien vanhetessa ikähuonokuuloisten määrä tulee merkittävästi kasvamaan. Yhteistyötä pitää lisätä, jotta ikähuonokuuloisuuteen liittyviä ongelmia voidaan ennaltaehkäistä ja tukea asiakasta oikea-aikaisesti.

Artikkeli pohjautuu Raha-automaattiyhdistyksen rahoittaman Kuuloliiton Vapaaehtoiset ikähuonokuuloisten tukena -projektin tutkimustuloksiin projektin pilottipaikkakunnilla Imatralla, Tampereella, Helsingissä, Oulussa ja Raumalla. Kuuloliitto teki keväällä 2014 selvityksen perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon ammattilaisille, jolla kartoitettiin heidän näkemyksiään kuulonkuntoutuksen palveluketjusta, kuuloyhdistysten ohjaus- ja neuvontapalveluista sekä ikähuonokuuloisten vertaistuesta.

tuija-tuormaa.jpg : 33 kB