Oppimista ja syrjäytymisen ehkäisyä leipäjonossa

Leipäjonot eivät ole hävinneet vaan niissä käy entistä enemmän ihmisiä. Viime vuosina erityisesti lapsiperheiden, nuorten ja maahanmuuttajien osuus pääkaupunkiseudun leipäjonoissa on kasvanut.

Kuntoutussäätiön erikoistutkija Minna Mattila-Aalto analysoi suomalaisia leipäjonoja palkitussa tiedeartikkelissaan ”Oppimista ja syrjäytymisen ehkäisemistä oma-avun yhteisössä – tapaus leipäjonoyhteisö”. Aikuiskasvatus-lehti myönsi artikkelista Vuoden tiedeartikkeli -tunnustuksen Mattila-Aallolle.

Vapaaehtoiset ihmiset hankkivat ja jakoivat elintarvikkeita leipäjonoon tuleville. Vapaaehtoiset olivat tavalla tai toisella syrjäytyneitä, joita yhdisti halu auttaa muita heikossa asemassa olevia. Tutkija alkoi kutsua heitä leipäjonoyhteisöksi. Leipäjonoyhteisö oli osa sosiaalisen auttamisen järjestelmää.

Syrjäytyneet aktiivisia toimijoita

Leipäjonojen heijastamaa köyhyyttä tai syrjäytymistä on tarkasteltu yleensä määrällisesti esimerkiksi tyypittelemällä jonoissa olevia ihmisiä.

Mattila-Aalto analysoi leipäjonoja yhteisöllisyyden paikkoina. Hän haastatteli Uudellamaalla ruokaa jakavan vapaaehtoisyhteisön vastuuhenkilöitä ja leipäjonossa olleita. Lisäksi hän tarkkaili leipäjonojen toimintaa kenttätutkimuksena.

Tutkimuksen mukaan leipäjonot eivät ainoastaan tarjoa apua, vaan antavat jäsenilleen myös mahdollisuuden siirtyä avun hakijasta auttajaksi ja työllisten joukkoon.

Leipäjonoyhteisössä jäsenet ovat lähtökohtaisesti aktiivisia toimijoita. Osallistumalla yhteisön toimintaan he oppivat tunnistamaan omia vahvuuksiaan.