Suomeksi
In English
På svenskaOPI-hankkeessa kuntoutus kytketään opintojen yhteyteen
Tässä artikkelissa esitellään vuosina 2011-2013 toteutettu OPI -hanke, joka oli tarkoitettu ammatillista perustutkintoa opiskeleville nuorille, joiden opinnot olivat pitkittymässä tai keskeytymässä masennus- tai ahdistushäiriöiden vuoksi.
Kela ja Opetushallitus suunnittelivat hankkeen yhteistyössä kuntoutuksen palveluntuottajien ja oppilaitosten kanssa. Hankkeessa olivat mukana palveluntuottajina Kiipulan kuntoutuskeskus ja Verve Oulu sekä oppilaitoksina koulutuskuntayhtymä Tavastia ja Oulun seudun ammattiopisto, joiden opiskelijoista kuntoutujat valittiin (Kauranen U & Sipilä S. 2013). Molempien oppilaitosten opiskelijahuoltohenkilöstö oli aktiivisesti mukana yhteistyössä.
OPI:n rinnakkaishankkeena toteutettiin Opetushallituksen hallinnoima Oppimisen yhteispeli -hanke. Opetushallituksen hankerahoitus kohdistui oppilaitosten toteuttamaan toimintaan Kelan kuntoutuksen välijaksojen aikana. Hankkeisiin kuului kaksi erityyppistä tutkimusta, joista julkaistaan erilliset tutkimusraportit myöhemmin tänä vuonna. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimus selvitti kuntoutusmallin koettua vaikuttavuutta monitahoarvioinnilla, jossa olivat mukana kuntoutujat, kuntoutuksen palveluntuottajat ja oppilaitokset. Oppimisen yhteispeli- hankkeen arviointitutkimuksessa tutkija, FT Kaija Miettinen selvitti kuntoutusmallin toimivuutta oppilaitosympäristössä aineistoanalyysin ja haastattelujen avulla
Hankkeen taustaa
Nuoruusikä (ikävuodet 1322) on fyysisen kasvun ja psyykkisen kypsymisen aikaa, jolloin ikätoverisuhteiden ja sosiaalisen ympäristön merkitys kasvaa lapsuudenperheestä irrottautumisen ja itsenäistymisen myötä. Vaikka suurin osa nuorista kohtaa nuoruusiän aikuistumishaasteet onnistuneesti, mielenterveyden häiriöiden esiintyvyys lisääntyy lapsuusiästä nuoruusikään siirryttäessä, ja noin 2025 % kaikista nuoruusikäisistä kärsii tutkimusten mukaan häiriötasoisesta mielenterveyden oireilusta (Pylkkänen K 2013, Aalto-Setälä T 2010). Yleisimpiä nuorten mielenterveysongelmia ovat mieliala-, ahdistuneisuus- ja käytöshäiriöt sekä päihteiden aiheuttamat häiriöt ja samanaikainen usean häiriön esiintyvyys on myös tavallista (Aalto-Setälä T 2010).
Koulu on nuorelle tärkeä arjen toimintaympäristö. Koulumenestys, osallisuus koulukiusaamiseen ja poissaolot koulusta ovat paitsi kognitiivisten ja sosiaalisten taitojen myös mielenterveyden indikaattoreita. Mielenterveyden häiriöt voivat haitata sekä oppimista että koulussa olemista, ja epäonnistuminen koulutyössä saattaa altistaa tunne-elämän ja käyttäytymisen ongelmille. Kouluympäristössä toteutetuilla tukitoimilla on merkitystä nuorten mielenterveyden tukemisessa (Kaltiala-Heino R ym 2010). Ammatillisissa oppilaitoksissa mielenterveysongelmat tunnistetaan, mutta yhteistyön eri hoitotahojen kanssa on koettu vaativan kehittämistä (Jauhola L ja Miettinen K 2012).
Eduskunnan tarkastusvaliokunnan Nuorten syrjäytymistä käsittelevän julkaisun 1/2013 mukaan syrjäytymisen ehkäisyn kannalta kriittisimpiä elämänvaiheita ovat koulutuksen nivelvaiheet ja muut elämän siirtymävaiheet, joissa nuorille tarjottava tuki on syrjäytymisen ehkäisyn kannalta tehokasta toimintaa, ja julkaisun mukaan syrjäytymisen ehkäisyssä päästään parhaisiin tuloksiin suunnitelmallisten ja tavoitteellisten integroitujen palvelukokonaisuuksien avulla. Kuntoutuspalvelut ovat myös tärkeä osa nuorisotakuun palvelukokonaisuutta. Kansallinen Mielenterveys- ja päihdehanke painottaa osaltaan palvelujärjestelmän kehittämistä kuntoutujan näkökulmaa vahvistaen (Moring J ym 2013).
Suomen Nuorisopsykiatrisen Yhdistyksen laatusuosituksen mukaan nuorille tarjottujen kuntoutuspalvelujen tulee olla monimuotoisia ja nuorten tarvetta vastaavia. Psykoterapiakuntoutuksen ohella keskeisiä nuorten kuntoutuspalveluja ovat suosituksen mukaan mm. syrjäytymistä ehkäisevät koulujärjestelyt osana nuorten psykiatrista hoitoketjua (Pylkkänen K 2013).
Alustavat tulokset kertovat elämänlaadun kohenemisesta
OPI-hanke toteutettiin avomuotoisina kuntoutuskursseina. Kuntoutuskokonaisuus seurantoineen kesti 1.5 vuotta ja siihen sisältyi 6 yksilöllistä käyntikertaa ja 15 ryhmämuotoista kuntoutuspäivää. Yksilökäyntejä järjestettiin kuntoutuksen alkuvaiheessa, jolloin niiden tavoitteena oli auttaa nuorta kuntoutukseen sitoutumisessa. Myöhemmillä yksilökäynneillä kuntoutujat työstivät omia jatkosuunnitelmiaan.
Pääpaino kursseilla oli ryhmämuotoisessa työskentelyssä. Ryhmäjaksojen aikana käsiteltiin esimerkiksi elämänhallintaan ja hyvinvointiin, arjen sosiaalisiin taitoihin ja vuorovaikutukseen sekä opiskeluvalmiuksien tukemiseen liittyviä aiheita. Niiden käsittelyssä käytettiin pääosin toiminnallisia, käytännön tekemiseen perustuvia menetelmiä. Myös liikunta- ja rentoutusryhmät kuuluivat ryhmäjaksojen ohjelmaan. Toimintaa ohjasi työpari, jolta edellytettiin koulutusta sekä terapiamenetelmiin että ryhmätyön ohjaamiseen. Työparin lisäksi kuntoutuksen toteutuksessa oli mukana vähintään kaksi erityistyöntekijää.
Kuntoutusjaksot pyrittiin ajoittamaan lukuvuoteen niin, ettei kuntoutukseen osallistuminen haitannut opiskelua. Kelan kuntoutusjaksojen välillä oppilaitokset järjestivät Oppimisen yhteispeli -hankkeen mukaisia tukitoimia opinnoista selviytymiseksi. Käytössä olivat esimerkiksi vaihtoehtoiset opiskelumenetelmät ja erilaiset joustot työssäoppimisessa.
Alustavat tulokset viittaavat siihen, että opintoihin läheisesti kytkettyyn kuntoutukseen osallistuneiden nuorten opiskelukyky ja elämänlaatu paranivat ja masennusoireet vähenivät seuranta-aikana. Nuoret kokivat vertaistuen tärkeänä. Myös kokemukset kuntoutuksen toteuttajan, oppilaitoksen ja opiskelijan hoito- ja tukitahojen yhteistyöstä ovat olleet rohkaisevia.
Kela on valmis uuden kuntoutuspalvelun vakiinnuttamiseen OPI-hankkeen pohjalta. Palveluun tehdään tutkimustulosten perusteella tarpeelliset muutokset. Onnistuneen vakiinnuttamisen edellytys on ammattioppilaitosten ja kuntoutuksen palveluntuottajien hyvä yhteistyö. Kela tiedottaa vakiinnuttamisesta aktiivisesti ja kilpailuttaa OPI-hankkeen pohjalta tehtävän kuntoutuspalvelun aikaisintaan keväällä 2015.
Teksti
Asiantuntijalääkäri, LT, psykiatrian erikoislääkäri Tanja Laukkala
Kelan terveysosasto
Suunnittelija, YTM Irja Kiisseli
Kelan kuntoutusryhmä
Kehittämispäällikkö, VTM Tuula Ahlgren
Kelan kuntoutusryhmä
Lisätietoa
OPI-hankkeen verkkosivut >>
Lähteet
Aalto-Setälä T: Nuorten mielenterveyden häiriöt. Artikkelikirjassa Nuorten hyvin ja pahoinvointi. Konsensuskokous 2010. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim ja Suomen Akatemia. Vammalan kirjapaino Oy 2010
Jauhola L, Miettinen K: Selvitys ammatillisesta erityisopetuksesta. Opiskelijoille suunnattujen tukitoimien sekä erityisopetuksen toteuttaminen yleisissä ammatillisissa oppilaitoksissa. Opetushallitus. Raportit ja selvitykset 2012:7
Kaltiala-Heino R, Ranta K, Fröjd S: Nuorten mielenterveys koulumaailmassa. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2010;126(17):2033-9
Kauranen U & Sipilä S (toim.): Oli syy tulla kouluun. Oppimisen ja kuntoutuksen yhteispeliä oppilaitoksen arjessa. Hämeenlinnan Offset-Kolmio Paino Oy, Hämeenlinna 2013.
Moring J, Bergman V, Nordling E, Markkula J, Partanen A, Soimmeli M (toim): Mielenterveys- ja päihdesuunnitelma 2009-2015. Monipuolista sisällöllistä ja rakenteellista kehittämistä 2012. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Työpaperi 15/2013
Notkola V, Pitkänen S, Tuusa M, Ala-Kauhaluoma M, Harkko J, Korkeamäki J, Lehikoinen T, Lehtoranta P, Puumalainen J, Ehrling L, Hämäläinen J, Kankaanpää E, Rimpelä M, Vornanen R: Eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkaisu 1/2013. Nuorten syrjäytyminen. Tietoa, toimintaa ja tuloksia?
Pylkkänen K: Nuorisopsykiatrisen avohoidon laatusuositus. Laadun osa-alueet, mittarit, hyvän laadun kriteerit ja niiden toteutuminen. NALLE-projektin loppuraportti. Suomen Nuorisopsykiatrinen yhdistys. Helsinki 2013
