Nivelrikkokuntoutujat hyötyvät luustoa vahvistavasta liikunnasta
Vaihdevuosi-iän ohittaneet naiset, jotka voivat olla sekä osteoporoosin että nivelrikon riskissä, voivat harrastaa turvallisesti luustoa ja toimintakykyä ylläpitävää intensiivistä hyppelytyyppistä liikuntaa. Tämä havaittiin Jyväskylän yliopiston terveystieteiden laitoksessa toteutetussa tutkimuksessa.
– Nivelrikon alkuvaiheeseen liittyy proteoglykaanimolekyylien katoa nivelrustosta, ja jos esimerkiksi liikuntaharjoittelulla voidaan hidastaa tai pysäyttää proteoglykaanien vähenemistä, niin sillä voidaan hidastaa nivelrikon etenemistä, kertoo terveystieteiden laitoksen tohtorikoulutettava Juhani Multanen.
Luut vahvoiksi hyppelyllä ja nopeilla suunnanmuutoksilla
Luuston kannalta tehokkaan liikunnan tulee sisältää kehoon kohdistuvaa isku- ja tärähdystyyppistä kuormitusta (hyppelyharjoittelua) sekä nopeita suunnanmuutoksia. Tämänkaltaisen kuormituksen on aiemmin ajateltu olevan haitallista nivelrustolle, joskaan asiaa ei ole koskaan aiemmin tieteellisesti osoitettu.
Tutkimus osoitti, että harjoittelu lisäsi reisiluun kaulan luun mineraalimassaa sekä paransi fyysistä suorituskykyä kuten kestävyyskuntoa, lihasvoimaa ja dynaamista tasapainoa. Tutkimuksen päälöydös oli, että säännöllinen intensiivinen hyppelyharjoittelu ei aiheuttanut negatiivisia vaikutuksia polviruston magneettikuvantamisella mitattuun biokemialliseen koostumukseen, eikä harjoittelu aiheuttanut polvikipua tai nivelen jäykkyyttä. Kahdentoista kuukauden harjoittelu toteutui erittäin hyvin. Tutkimuksen sanoma vaihdevuosi-iän ohittaneita naisia ajatellen on, että polven alkavasta nivelrikosta huolimatta henkilö voi ja hänen kannattaa harrastaa toimintakykyä ylläpitävää ja luustoa vahvistavaa liikuntaa.
Tutkimuksessa selvitettiin asteittain kovenevan hyppelyharjoittelun vaikutuksia luustoon, rustoihin, nivelrikon oireisiin sekä suorituskykyyn vaihdevuodet ohittaneilla naisilla, joilla on lievä polven nivelrikko. Tutkimus toteutettiin yhteistyössä Keski-Suomen keskussairaalan ja Oulun yliopiston lääketieteen tekniikan laitoksen kanssa.
Tutkimushenkilöiksi ilmoittautuneista, polvikivusta kärsivistä 5065-vuotiaista naisista seulottiin 80 naista, jotka arvottiin joko harjoitteluryhmään tai verrokkiryhmään. Harjoitteluryhmään arvotut harjoittelivat ohjatusti kolme kertaa viikossa vuoden ajan verrokkiryhmän jatkaessa tavanomaista liikuntaansa. Tutkittavien polvinivelen lievä nivelrikko varmistettiin röntgenkuvauksella. Liikunnan vaikutusta reisiluun kaulan mineraalimassaan mitattiin DXA-laitteella ja polvinivelen ruston proteoglykaanien määrää arviointiin ruston kuvantamiseen kehitetyllä dGEMRIC-magneettikuvauksella.
Tutkimuksen tulokset julkaistiin vuoden 2014 alussa ilmestyneessä kansainvälisessä Journal of Bone and Mineral Research -julkaisusarjassa.
Multanen J, Nieminen MT, Häkkinen A, Kujala UM, Jämsä T, Kautiainen H, Lammentausta E, Ahola R, Selänne H, Ojala R, Kiviranta I, Heinonen A. Effects of High-Impact Training on Bone and Articular Cartilage: 12 Months Randomized Controlled Quantitative Magnetic Resonance Imaging Study. Journal of Bone and Mineral Research.