Suoraan sisältöön (paina enter-painiketta)

Masennuksesta voimaantumisen ja sinnittelyn poluille

Tutkimusta masennuksen merkityksestä elämän kokonaisuuden kannalta on vielä suhteellisen vähän. Anne-Maarit Turusen ja Vilma Hännisen kirjoittamassa artikkelissa kuvattiin 31 nelikymmenvuotiaan masennuksen kokeneen naisen haastattelujen pohjalta, miten masennus asettui osaksi elämää.

Aineistosta löytyi kolme masennustarinan tyyppiä: voimaantumis-, sinnittely- ja toivottomuuspolut.

Haastatelluilla masennus ei yleensä jäänyt ohimeneväksi ja vähämerkityksiseksi episodiksi. Sillä oli jopa perustavanlaatuisia seurauksia myöhempään elämään.

Masennuksesta myönteinen elämänkäänne

Voimaantumispolulla masennus muodostui myönteiseksi käänteeksi elämässä. Masennus haastoi hakemaan apua ja toimimaan oman elämäntilanteen parantamiseksi. Lähes kaikki olivat käyttäneet terapia- tai muita keskustelupalveluita.

Mahdollisuus käsitellä masennuksen taustoja ja niistä irtautumista sosiaalisessa vuorovaikutuksessa oli yhteistä voimaantumiselle.

Voimaantumispolun naiset olivat usein omaksuneet tulkinnan, jonka mukaan irtautuminen naiselle ominaisesta kiltteydestä on avain masennuksesta selviytymiseen.

”Mie on muuttunut siin suhteesi iha, et miul on tavallaan voimavarana se kun mie oon kokenu näin hirveitä masennuksia ja nii kauheita olotiloja, mitä ihminen voi kokea, miul ei oo mitää pelättävää enää. Ei miun tarvii ujostella tai aristella ketään,” kertoi eräs naishaastateltu.

Toimivia arkielämän selviytymiskeinoja

Sinnittelypolussa masennus rajoitti elämää, mutta sen kanssa selviydyttiin. Useat sinnittelypolun naiset kertoivat vakavista lapsuuden traumoista. Sosiaalinen tuki ja harrastukset sekä muut lempeät keinot auttoivat masennuksen kanssa sinnittelijöitä.

Masennus oli opettanut ammentamaan voimavaroja arkeen pienistä hetkistä ja ilmiöistä. Sinnittelypolku toi esille sen, miten suuri merkitys arjen organisointiin liittyvillä selviytymiskeinoilla, vapaa-ajan harrastuksilla sekä sosiaalisella tuella on masennuksen kanssa elämiselle.

Masennuksen suhteen toivottomimpien elämässä ei ollut tukevia sosiaalisia verkostoja eikä toimivia selviytymiskeinoja.

Keskusteluavun lisäksi arkielämän tuki sekä kulttuurissa esillä olevien masennustarinoiden moninaisuus voisivat auttaa masennuksen myönteisten merkitysten mahdollisuuden toteutumista, kirjoittajat ehdottavat.

Lähde

Anne-Maarit Turunen ja Vilma Hänninen: Keski-ikäisten naisten masennuspolkuja. Psykologia 02/2014.


Sisältö päivitetty 12.05.2014

Kommentoi artikkelia