Suoraan sisältöön (paina enter-painiketta)

Liikunnallinen lapsuus?

Tarhassa voisi liikkua enemmänkin

Varhaiskasvatuksen liikunnallisen suosituksen mukaan alle kouluikäisen lapsen tulisi liikkua joka päivä vähintään pari tuntia. Kaikki kolmevuotiaat eivät liiku riittävästi normaalin kasvun ja kehityksen turvaamiseksi.

Lasten vapaa leikki on ohjattua leikkiä kuormittavampaa ja ulkoleikit sisäleikkejä vauhdikkaampia. Päiväkotien henkilökunnan rooli ohjatun ja vapaan toiminnan järjestämisessä olisi tärkeä. Suurin osa päiväkotipäivästä on kuitenkin fyysisesti passiivista toimintaa eikä henkilökunta kannusta lapsia riittävästi aktiivisuuteen.

Jo kolmen vuoden iässä fyysinen aktiivisuus ja liikunnallinen elämäntapa urautuvat, minkä takia interventiot pitäisi tehdä varhain. Muutkin lapsen hyvinvointitekijät ovat unohtuneet: säännöllinen ruokailurytmi toteutuu alle puolella, yli kolmannes ensiluokkalaisista nukkuu liian vähän. Epäsuotuisa kierre voi olla valmis.

Lapsen kasvaessa yksilöiden väliset erot lisääntyvät

Sukupuolten ja yksilöiden väliset erot lasten liikunnallisessa aktiivisuudessa kasvavat iän myötä. Tyttöjä ei viedä harrastuksiin yhtä ponnekkaasti kuin poikia. Autolla tai muulla fyysisesti passiivisella tavalla kuskataan tarhaan suurinta osaa 3-6-vuotiaista lapsista, mutta samaan aikaan 87 prosenttia harrastaa urheilua tai liikuntaa.

Koulunaloitus katkaisee liikunnan kasvun

Koulupäivä näyttää määrittävän fyysistä aktiivisuutta, sillä eka- ja tokaluokkalaiset leikkivät ulkona ja harrastavat liikuntaa enemmän viikonloppuisin kuin arkena.

7-8-vuotiailla lapsilla fyysinen aktiivisuus kääntyy vähitellen laskuun. Tarvitaanko jo paniikkinappulaa? Itä-Suomen yliopiston Lasten ravitsemus ja liikunta (Panic) -tutkimuksen mukaan koulunsa aloittaneista tytöistä 70 prosenttia ja pojista yli puolet liikkui vähemmän kuin suositeltavat kaksi tuntia päivässä.

Nyt meneillään olevat arki- ja perheliikuntaa korostava Inpact– ja Hippa-interventiot ovat alustavien tulosten mukaan rohkaisevia. Nykylapsiakin kiehtoo liikkuminen – meidän aikuisten vastuulla on huolehtia siitä, että heillä on siihen joka päivä riittävästi mahdollisuuksia.

Lähde: Sääkslahti A, Soini A, Mehtälä A, Laukkainen A ja Iivonen S (2013): Liikunnallisen lapsuuden askelmerkit asetetaan jo päiväkoti-iässä. Liikunta & Tiede (50) no 2-3, 28-31.


Sisältö päivitetty 03.09.2013

Kommentoi artikkelia