Suoraan sisältöön (paina enter-painiketta)

Kuntoutus parantaa työikäisten masennuspotilaiden työkykyä

Jouko Lindin, Annamari Tuulio-Henriksson ja Ilona Autti-Rämön Lääkärilehdessä 43/2011 julkaistussa artikkelissa kuvataan masennuspotilaiden taustaa sekä työtilannetta ennen kuntoutusjakson alkamista ja sen päätyttyä vuonna 2003.

Masennustila on moniulotteinen oireyhtymä, jota esiintyy noin viidesosalla väestöstä elämän aikana. Mielenterveyden häiriöiden – ja erityisesti masennuksen – aiheuttamat sairauspoissaolot ja työkyvyttömyyseläkkeet ovat lisääntyneet merkittävästi viime vuosina. Työkyvyttömyyseläkkeen syynä masennus vaihtelee sukupuolen ja ammatin mukaan. Työkyvyttömyyseläkkeelle johtanutta masennusta on eniten ns. henkisen työn tekijöillä, ja naisilla useammin kuin miehillä.

Seurantatutkimus perustuu Kelan kuntoutuksen vuonna 2003 päättäneitä koskeviin rekisteritietoihin. Kohderyhmä (n = 3 655) koostuu vuoden 2006 lopussa elossa olleista henkilöistä, jotka kuntoutukseen hakeutuessa olivat 16-60-vuotiaita ja joilla kuntoutushakemuksen päädiagnoosi oli masennus. Kuntoutujien alkutilanteen ja seuranta-ajankohdan kuvaus perustuu jakaumiin ja tunnuslukuihin sekä vuoden 2006 työmarkkina-aseman monimuuttujatarkastelu askeltavaan logistiseen regressioanalyysiin.

Tulokset

Enemmistö (72 %) kohderyhmään kuuluneista oli naisia. Joka neljäs oli alle 25-vuotias tai yli 54-vuotias. Masennusdiagnoosin lisäksi miehistä 44 prosentilla ja naisista 39 prosentilla oli lisäsairaus. Kuntoutuksena korvattava psykoterapia sekä kehittämis- ja kokeilutoiminta muodostivat yli puolet ensisijaisista kuntoutustoimenpiteistä. Kuntoutuspsykoterapiaa saaneista naisten osuus oli suurempi kuin miesten, joilla vastaavasti korostui ammatillisia mahdollisuuksia laajasti kartoittava kuntoutustutkimus. Kehittämis- ja kokeilutoimintaan osallistuneet olivat keskimääräistä nuorempia (26,0 vuotta) ja Tyk-toimintaan osallistuneet keskimääräistä vanhempia (51,3 vuotta).

Kuntoutuksen jälkeen vuonna 2003 työmarkkina-asemaltaan aktiivien osuus oli lähes 10 prosenttiyksikköä pienempi kuin vastaava työvoimaan kuuluneiden (ansiotyössä, työtön) ja opiskelijoiden osuus kuntoutushakemuksessa. Samanaikaisesti myös eläkkeellä ja ”muussa” työtilanteessa olleista osa oli siirtynyt aktiiviksi. Vuoteen 2006 mennessä aktiivien kokonaisosuus oli edelleen jonkin verran pienentynyt. Eläkkeellä olleiden osuudessa tapahtuneet muutokset olivat pieniä. Kuntoutukseen hakeutuessa opiskelijana olleista joka toinen oli siirtynyt työvoimaan vuoteen 2006 mennessä ja yleensä myös työllistynyt, joka viides oli edelleen opiskelija. Opiskelijoista eläkkeelle oli siirtynyt lähes joka kymmenes ja joka neljännen työ- tai eläketilanne ei ollut selkiytynyt.

Masennuspotilaat, jotka kuntoutukseen hakeutuessaan olivat työelämässä tai opiskelemassa, olivat työmarkkina-asemaltaan useimmin aktiiveja kolmen vuoden kuluttua kuntoutuksen jälkeen. Kuntoutukseen hakeutuessa työkyvyltään rajoittuneista lähes 40 % oli vuoden 2006 lopussa työelämässä tai opiskelemassa. Työhön paluun tai opiskelun edellytykset heikkenivät selvästi kuntoutusta edeltäneiden sairauspäivärahapäivien määrän lisääntyessä. Aktiivien osuus oli suurin kuntoutukseen hakeutuessa 25-34-vuotiaiden ikäluokassa ja ns. henkisen työn ammateissa.

Hoidon, kuntoutuksen ja seurannan jatkuvuuden turvaaminen on suuri haaste masennuksen hoidossa. Parhaan tuloksen kuntoutus tuotti korostuneen yksilökeskeisessä ja tavoitehakuisessa kuntoutuksessa, kuten psykoterapiassa, ja kun tavoitteena oli työelämässä olevan työkyvyn säilyttäminen, kuten mm. Aslak-kuntoutuksessa. Moniammatillisen kuntoutustutkimuksen pieni ristitulosuhde heijastanee sitä, että tähän toimenpiteeseen ohjautuu usein vaikeammin työllistyvät ja monioireiset henkilöt.

Päätelmät

Kuten monet muut etenevät ja pitkäkestoiset sairaudet, myös masennus tulisi tunnistaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja aloittaa sen hoito- sekä kuntoutustoimenpiteet. Erityistä huomiota tulee kiinnittää nuorten aikuisten masennuksen tunnistamiseen ja oikea-aikaisen hoidon sekä kuntoutuksen järjestymiseen. Kuntoutuksen sisällön kehittämisen ja ajoittamisen suurimmat haasteet kohdistuvat opiskeluun ja työelämään kiinnittymättömien nuorten aikuisten sekä monioireisista mielenterveyshäiriöistä kärsivien tarpeisiin vastaamiseen.

Perinteinen ajatteluketju – hoida, kuntouta, kouluta ja työllisty – näyttäisi toimivan vain harvan masennuspotilaan kohdalla tavoitteen mukaisesti. Työllä sinänsä on kuntoutumista tukeva ja työkykyä vahvistava vaikutus. Tarvitaankin paitsi hoidon ja kuntoutuksen kehittämistä myös työelämän hyvinvoinnin kohentamista sekä vajaakuntoisten työllistymismahdollisuuksien parantamista. 

Lähde: Lind J, Tuulio-Henriksson A & Autti-Rämö I: Kuntoutus parantaa työikäisten masunnuspotilaiden työkykyä. Suomen Lääkärilehti (66) 43/2011, 3213-3219.

Lue koko artikkeli Lääkärilehdestä »

Lehti on saatavissa Kuntoutusalan kirjasto- ja tietopalvelussa »


Sisältö päivitetty 28.11.2011