Suomeksi
In English
På svenskaKuntoutujan äänellä on väliä
Marja Koukkarin artikkelissa pohditaan kuntoutujan kuulemista oman kuntoutuksensa asiantuntijana kirjoittajan väitöskirjatutkimuksen pohjalta. Artikkeli on ilmestynyt uusimmassa Fysioterapia-lehdessä (1/2012).
Kuntoutujan äänen kuulemisessa on kyse ihmisen autonomian kunnioittamisesta ja perusoikeuksista, YTT Koukkari kirjoittaa. Suomalaisen kuntoutusjärjestelmän hajanaisuus johtaa puutteisiin kuntoutuksen koordinoinnissa, jonka seurauksena on vaarana kuntoutujan osallistumismahdollisuuksien kapeneminen ja omien asioidensa asiantuntijana toimimisen heikkeneminen.
Kuntoutuksessa on kyse ihmisen elämänhallintaan vaikuttavista asioista, joiden merkitys konkretisoituu yksilöllisesti osana ihmisen elämänpiiriä. Kuntoutumisen asiantuntijana onkin aina ensisijaisesti kuntoutuja itse, jonka äänen kuulemista ei pidä jättää huomiotta missään kuntoutumisprosessin vaiheessa.
Sattumanvarainen kuntoutussuunnitelma
Dialoginen yhteistyö kuntoutujan ja ammattiosaajien välillä tulisi määrittää kuntoutumisen tavoitteet. Kuntoutuksen ydin on nähdä kuntoutuja ainutkertaisena yksilönä ja kuntoutujan itse asettama tavoite arvokkaana.
Koukkarin tutkimus kuitenkin osoitti kuntoutussuunnitelman sattumanvaraisuuden. Kuntoutujan osallistuminen omaa kuntoutustaan koskevaan päätöksentekoon ja suunnitteluun on epäjohdonmukaista. Kuntoutujat kokivat usein jäävänsä heitteille tai ulkopuolisiksi ja, että kuntoutuminen oli saattanut loppua kuntoutumispalveluiden puuttumisen vuoksi. Vastaavasti kuntoutujat kokivat, että heistä välitetään, kun heille oli annettu tilaa itse vaikuttaa.
Kuntoutuksen lähtökohtana tulisi olla kuntoutujan elämäntilanne. Kuntoutujat kokivat, että heidän taloudellinen toimeentulonsa ja opiskelumahdollisuuksien tukeminen oli turvattu, mutta useat olisivat halunneet osallistua työmarkkinoille. Kuntoutukseen olisikin hyvä saada vaihtoehtoisia ratkaisumalleja.
Tarvetta kuntoutusprosessin vastuuhenkilölle
Moni katsoi, että ilman omaisia he eivät olisi selvinneet uudessa elämäntilanteessa. Nähtävissä oli tarve kuntoutusprosessista vastaavalle henkilölle. Kuntoutustyöntekijöiden osaamisalueet olivat epäselviä kuntoutujille. Rajattuun kehon toiminnan osa-alueeseen kohdistuvat kuntoutustoimenpiteet eivät edistäneet kuntoutumista. Usein kuntoutustyöntekijä ei kuunnellut, mitä asiaa kuntoutujalla oli.
Kuntoutustyöntekijän tietoinen läsnäolo edisti kuntoutumisprosessia myönteiseen suuntaan.
Artikkeli perustuu Marja Koukkarin Lapin yliopistossa tekemään väitöskirjaan Tavoitteena kuntoutuminen. Kuntoutujien käsityksiä kokonaisvaltaisesta kuntoutuksesta ja kuntoutumisesta.
Lähde: Koukkari M. Kuntoutujan äänellä on väliä. Fysioterapia 1/2012, 40-43.
Fysioterapia-lehti ja väistöskirja ovat saatavissa Kuntoutusalan kirjastosta
