Suoraan sisältöön (paina enter-painiketta)

Koherenssin tunne ja kuntoutuminen

 Taustaa

Koherenssin tunne on Suomessa erittäin suosittu elämänhallinnan mittari, vaikka sen taustalla olevaa Aaron Antonovskyn ja koherenssintunteen rakennetta ja mittaria kohtaan on esitetty runsaasti perustelua kritiikkiä. Koherenssintunne (SOC, sense of coherence) oli Antonovskyn alkuperäisessä teoriassa pysyväisluonteinen persoonallisuuden piirre, lähinnä elämänfilosofiaksi ymmärrettävä valmius kohdata erilaisia elämän tapahtumia. Koherenssintunne liittyi laajempaan ja yleisempään positiivisen terveyden ideaan, jolle Antonovsky antoi nimen salutogenesis (terveyslähtöisyys) patogenesiksen (vajavuuslähtöisyys) vastapainoksi. Tämä positiivinen painotus sopii erityisesti kuntoutukselle, mistä syystä koherenssintunteen käsite on niin suosittu. Erityinen suomalainen kiinnostus voi liittyä myös siihen Antonovskyn 1970-luvulla tekemiin kansainvälisen aineiston mittari- ja teoriatyöhön kerättiin myös suomalaista aineistoa, joten testien suomenkieliset versiot ovat olleet käytössä alusta pitäen.

Vaikeissa tilanteissa käynnistyvät ”yleiset vastustusresurssit”, jotka konkretisoituvat kolmiulotteisena koherenssintunteena. Ulottuvuudet ovat:

• ymmärrettävyys (comprehensibility)
• hallittavuus (manageability)
• mielekkyys (meaningfulness)

Suomessa koherenssintunnetta on käytetty yleisiä persoonallisuuden piirteitä joustavammin muuttuvina kognitiivisesti painottuneina hallintamekanismeina, joten kuntoutuksen myötä nämä komponentit voivat muuttua, kun alkuperäisessä teoriassa ne pikemminkin ovat yksilön pysyviä piirteitä, joiden mukaan yhdet ihmiset kuntoutuisivat toisia helpommin.

Koska koherenssintunteen idea ja mittaaminen perustui aikanaan hyvin raskaita tai traumaattisia kokemuksia omanneiden henkilöiden haastatteluun, käsitteen laaja käyttö on saattanut viedä sen sovellukset alueille, joissa paineet ja stressi eivät ole niin suuria kuin prototyyppikehittelyn vaiheessa. Käsitteelle on ehkä käynyt niin kuin kuntoutukselle, se on sisällöllisesti ”vesittynyt” laajentuessaan. Antonovskyn hankkeessa mukana ollut Raimo Raitasalo kirjoitti toimittamassaan julkaisussa Elämänhallintaa etsimässä (1996): ”Antonovsky on strukturaalisten, sosiologisten tekijöiden ja omien elämänkokemustensa perusteella yrittänyt kehittää jonkinlaista egon vahvuuden ja selfin psykologiaa ja on osittain epäonnistunut yrityksessään.” Lisäksi: ”Elämänhallinnan tarkastelu pelkän koherenssin tunteen ja käsityksen varassa jää liian niukaksi ja teoreettisesti jäsentymättömän epäselväksi.”

Antonovsky kehitteli myöhemmin ideaansa systeemiteoreettiseen suuntaan pitäen kuitenkin kiinni koherenssitunteen periaatteellisesta pysyvyydestä, mihin viittaa hänen näkemyksensä, että on voimakkaan ja heikon koherenssintunteen omaavia henkilöitä, joiden kyvyt ja valmiudet selviytyä vaikeista tilanteista ovat erilaiset. Tällä näkökulmavalinnalla ei pitäisi olla mitään ongelmia, koska sopeutumismekanismeja kuvaavia teorioita on niin paljon. On hyvin vahvasti interventioihin ja arkikokemuksiin pohjautuvia malleja, joten yksi pysyviin persoonallisuuden piirteisiin kytkeytyvä on tervetullut joukkoon.

Tutkimuskysymyksiä

Koherenssin tunteen suhdetta muihin elämänhallintaa ja ylipäätään kuntoutumista kuvaaviin persoonallisiin taustatekijöihin olisi syytä selvitellä. Useiden samaa asiaa kuvaavien käsitteiden vertailu ei ole tärkeää, ellei sen avulla päästä entistä täsmällisempää tai yksinkertaisempaan kuvaan siitä miten asiat ”todella tapahtuvat”. Teoreettiset käsitteet jättävät aina tulkinnan varaa ja siksi elämänhallinnan eri puolet ja painotukset ovat usein makuasia ja erilaisten muotien mukaan vaihtelevaa. Koherenssin tunteella on merkittävä ”ilmeisvaliditeetti”, koska sen käyttö suomalaisessa terveys- ja kuntoutustutkimuksessa on ollut poikkeuksellisen laajaa aina näihin päiviin saakka. Koherenssintunteen teorian alkuajoista (1970-luvulta asti) on keskeinen teoreettinen kysymys ollut se, missä määrin koherenssin tunteeseen voidaan vaikuttaa erilaisin interventioin, muuttuuko se henkilön elämänkokemusten myötä vai onko se ihmisen persoonallisuuden pysyvä, jopa geeniperusteinen ominaisuus. Tutkimuskysymyksinä voisi esittää esimerkiksi seuraavaa:
• Miten koherenssin tunnetta mitataan haastatteluin, kirjallisin kysymyksin tai muilla menetelmillä; millaisia yhteyksiä koherenssintunteella on muihin elämänhallinta- ja coping-mittareihin?
• Miten kuntoutujien (tai potilaiden, työnhakijoiden, syrjäytymisvaarassa olevien nuorten tms.) koherenssintunteeseen on pyritty vaikuttamaan; miten kuntoutuspalvelun tyyliä ja sisältöä voidaan kuvata koheressintunne-teorian ulottuvuuksien kautta?
• Millaiset vammautumisen/sairastumisen kokemukset ja vastaavasti kuntoutumiskokemukset näyttävät liittyvät koherenssintunteen muutoksiin; miten tiettyyn SOC-luokkaan kuuluvat henkilöt kuntoutuvat?
• Voiko koherenssintunteesta saatua yksilöllistä mittausarvoa käyttää kuntoutuksen suunnittelun perusteena; onko jokin arvoväli este kuntoutukselle ja jokin toinen hyvää kuntoutumista ennakoiva?
• Millaisia yhteyksiä koherenssintunteella on toteuttamiseen ja elämäntapojen muuttamiseen?
• Onko koherenssintunne pysyvä vai vaihteleva ominaisuus; millaisia seurauksia sen käytölle kuntoutuksessa tällä seikalla on?

Tutkimusaineistoa

Erityisesti sairausryhmäkohtaisten ja TYK- ja ASLAK-kurssien sisältöjä voisi selvittää elämänhallintaan liittyvien käsitteiden ja mittareiden käytön osalta. Kuntoutujakohtaiset tiedot ja mielipiteet koherenssintunteen soveltuvuudesta voisi kerätä kuntoutuskursseilta. Uusintakyselyt tai –mittaukset antaisivat hyvää aineistoa.

Kirjallisuutta

Taru Feldt Sense of coherence: structure, stability and health promoting role in working life.
Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 158, 2000.
Hildegun Snekkevik, Audny GW Anke, Johan K Stanghelle, Axel R Fugl-Meyer Is sense of coherence stable after multiple trauma? Clinical Rehabilitation, vol. 17, 2003, 443-453.
Marja Leena Kukkurainen Fibromyalgiaa sairastavien koherenssintunne, sosiaalinen tuki ja elämänlaatu. Acta Universitatis Ouluensis, D 899, 2006.
Jaana Vastamäki Sense of Coherence and Unemployment. Kuopion yliopisto, väitöskirja, 2009.
Päivi-Leena Honkinen Nuorten koherenssin tunne: mittaaminen, ennustavat tekijät, seuraukset. Turun yliopiston julkaisuja, Sarja C, 282, 2009.
Christopher Alan Griffiths Sense of coherence and mental health rehabilitation. Clinical Rehabilitation, vol. 23, 2009, 72-78
Matti Sihto Tutkimus elämänhallinnasta ja työllistymisestä. Työpoliittinen Aikakauskirja 2/2010.


Sisältö päivitetty 10.02.2012

Kommentoi artikkelia